Kuudes páiva

Noh niin , pariin paivaan en ole paassut tanne. Lauantaina oli niin hirvea allokko etta uimaan sen todellisessa merkityksessa ei paassut, vaikka kuiten yritti, aina vain viskoi takaisiin, suu ja silmat vetta tayna. Mutta muuten oli kaikki hyviin. Sunnuntaina kavimme aamulla lahi meressa kastelemassa ja ruokailun jalkeen alkoi matka maia raunioille. Paikan paalla oli hirvean kuuma ja toisalta erittain mielenkiintoinen. Opas oli erittain hyva ja koko matkan selitteli maioista ja niiden historiasta. En nyt tassa rupea toistamaan van myohemmin joskus. Kiersimme niita siella ja mina myos kiipesin sinne ylos ne vaivaiset 91 askelma, jotka oli vieda hengen. kuvitelka 5o astetta aurinkossa ja yli 30 cm askelmat. Ylhaalla ainakin 3-4 min kyykyssa yritin tasata hengitysta ja join loput vesipullostani, kunnes sain itseni pystyyn ja nauttimaan maisemista. Kuvia sielta myos tein, Elle ei vaivautunut puolesta válistá korkeamalle. Alastuleminen sitten olikin asja itsekseen, koska askelmat oli niin liukkaiksi kuluneita. Nurinpain se sittenkin onnistui ja lisasi jotain itseluttamukseni.
Eilinen páivá sitten olikin snorklaus páiva. Pikku bussilla vietiin noin sadan km paahaan ja sielta sellaisilla pikku paateilla merelle. Kuin kiroukseksi sattui paikan paalla olemaan pilvista ja tuulista. Uikareiten lisaksi oli paatissa vain pyyhe, joka kastui heti kun allot yli pyyhkaisivat. Ensimmainen snorklaus oli 5 -10 m syvydessa jossa oli enemmankin koralleja, vesi oli kristallin kirkasta ja vaikka ei ollutkin aurinkoa, niin nakymat oli huikeat. No seuraavaan matkaan hanin kylla kameralle vetta pitavan kuoren, silloin saan myos toistlle válittaa niita nakumia. Ensimmáiselle hetkella oli váhan hermostunut, kun en aikaisemmin ole ollut niin syvassa ja aallokkoakin oli sopivasti, mutta see meni ohi ja loput ajasta nautin tosi huikeista maisemista. Tamahan on toiseksi suurin ja ypein koralliriuta Australian suuren valliriutan jalkken. Toisessa pailassa oltiin vain puoli tuntia ja see oli matallimmissa vesissa ja siella oli enemman kaloja nakyvissa. Yhten sellaisen ison levean ruoskunkin náimme. Kuin vitsiksi silloin kun tulettiin maihin alkoi paistaa aurinkokin.
Iltapaivalle kavellinne lahi supermarketiin ja oltiin váhan shoppailemassa. Mitaan merkittava kuitenkin emme loytaneet, takaisiin tultiin jo pimeassa. Elle vahan vasahti. Matkalla loysin kirjakaupan ja sielta hyvan kirjan espanjan kielen verbeista, maksoi sama palju paikallista raha kun kotona euroja. Muuten eurosta saa taalla 14 paikallista. Ostimme myos paikallista olutta, Elle sanoi etta se oli hyva, mina en ole kaljan ystava, en osaa paatta. Mutta see paikalline jouma on ilman suola ja sitrunan palakiin hyvaa. Ainakin parempi kun votka.
Tanan on ranta elaman paiva ja pikkaisen alkaa nahka olla karventunut taytyy pysytella pois aurinkosta. Terkut kaiklle ja yritákaa parjata, ilmeisesti viime viikon lampoaalto on siella taas palanut normaalin 0 asteeseen.
Ruat ovat taalla hyvat, ihmiset ystavalliset ja lomaa viella jatkuu onneksi. Vaikka vesi ei ole niin lammin kuin Thaimaassa, eika niin turkoosi sininen. Palmupuitakin on vahemman, vain muutamma luonnossa. Mutta aurinko on poltava ja ilma ei ole niin saunamainen. Hei láhdenkin tasta sitten taas hiekalle.