... Onneksi oli muovikassissa mukaan otettu kuivat vaatteet paluumatkaa varten, niin ei pitänyt palella lisää.
Snorklaus oli vähään takkuileva. Oli silmäosaan ja suukappaleen takia. Lisäksi pelkäsin, että kameransuojus voi pettää. Mutta se kesti. Onneksi. Itseasiassa oli kalojakin vähään ja korallit harmaat. 
Jos nyt pikkusen niin kuin suunnittelee seuraavaa matkaa Mikon kanssa lokakuussa 2007 hänen merkkipäivä juhlaksi, niin varteenotettava saattaa olla Malesia. Onhan siellä parhaat snorklauspaikat ja kyllä minä siellä viihdyin oikein hyviin. Paras on ja jää ne snorklauspaikat. No olihan se Meksikokin aikaa hyvää, ja just sukellusveneajelulla.
Snorklauksen jälkeen oli vähään toisessa paikassa uinti delfiinien kanssa.
No oli se omalaatuinen elämys ja olisi siitä saanut enemmän irti kun ei olisi koko ajan satanut. Ja tietysti kun olisi saanut kuvattua enemmän. Uinnin jälkeen oli siellä paikan päällä hummerilounas ja mun mielestäni hummeri on yliarvostettu. Ei se mitään niin hyvää ollut. Tietysti koko juttua varjosti likomärkänä olo. No meidän pöydässä oli hauskaa, kun yhdet oli mennyt täällä retkellä kihloihin. Niin tulo kun meno matkalla tarjottiin jatkuvalla syötöllä Cuba Libreitä. Ja porukka oli aika hilpeällä tuulella. Oli kalliista hotellista mukaan 5 virolaistakin, mutta ne vaikutti sellaisilta nousukkailta. Alussa arvasinkin, että ovat venäläisiä. Mutta viroa ne puhui. En mennyt juttelemaan.
Mun kaula ei ainakin muuttunut paremmaksi, mutta ei huonommaksikin. Hotellissa päätin kääriä villapaidan niskaani ja nukahdin 3 tunniksi. Ajattelin herättyäni mennäkö syömään, mutta kun kumminkin oli tarvis hakea vettä, niin kävin myös iltapalalla. Tosi mieli ei tehnyt oikein mitään. Tyydyin hedelmälautaseen. Vesi haku taas venyi pitkemmäksi kun jäin istumaan baarin. En jaksanut kyllä mennä katsomaan show'ta. No kuului se ihan hyviin ikkunankin läpi.
Että tällaista täällä siten on.
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar