Kuidas lohutada inimest, kes jõulukingituseks sai lõpparve ???????

Mõtlesin ja mõtlesin ja lõpuks saatsin talle järgmise kirja, riputan selle siia kuna see võiks olla lohutuseks ka mõnele teisele.
"

Tämä on pikku satu. Mutta kuten kaikissa saduissa on piilossa jokin opetus niin myös tässä

Kuoli vanha kuningas ja perinnöksi prinssille jäi rikas valtakunta ja vielä kuningas kuolinvuodella sanoi, että kellarissa on kaksi laatikkoa, valkoinen ja musta. Että jos tulee ajat, että enää millään ei jaksa, niin on avattava musta laatikko ja kun on tunne että sydän onnesta pakahtuu, niin valkoinen.

Vuodet menivät ja uusi kuningas oli kansansa suosima, mutta sitten ilmestyi vihollisia ja tuli sota. Kun melkein koko maa oli jo mennyt ja sotaleiri oli porttien takana, meni kuningas kellarin ja avasi mustan laatikon toivossa löytää sieltä kultaa tai timantteja. Laatikossa oli vain yksi kääre. Hän avasi sen ja siellä oli sanat "Kaikki menee ohi". Niinhän siinä sitten kävikin, että viholaisleirissä syntyi eripura ja saatiin kun saatiinkin karkotettua ne pois.

Taas elämää kulki, kansa iloitsi ja kuningatar synnytti perilliseen ja kaikki oli mitä mainiommassa kunnossa, kun kuningalle muistui kellarissa oleva toinen laatikko. Meni ja avasi sen ja olihan sielläkin kääre. Sielläkin luki ne samat viisat sanat "Kaikki menee ohi"

Tiedän tunteen kun joutuu jättämään työn, alussa voi tuudituta itseensä ajatuksella, "loma oli viimeinkin tarpeen", voi ajatella, että nyt teen ne kaikki, mitä ennen kiireiltään ei ehtinyt. Mutta ainut, mikä auta on aika ja itseensä kääntäminen uusille suhtautumisen linjoille. Löytää harrastuksia.

Itselläni on sellainen kevyempi masennuksen aikakausi, mutta saan apua siitä, että päivästä päivään kudon sukkia. Kaikille tutuille ja sukulaisille. Erittäin tiukoille meni, kun loppui 60 täytettyä liiton rahat ja saan työttömyys eläkettä kaikki yhteensä pikkaisen yli 400 euroa ja siitäkin menee vero, ettäs kehtaavat.

Mutta kaikki menee ohi ja päiväkin on taas pidentymässä ja keväät tulemassa. Lenkkeile paljon ja ole ulkona, se kuulema piristää masentunutta mieltä.

Minuun ensimmäinen mieheni sanoi aina, kun oli vaikeita aikoja " вперет к винным складам"

Rind ette, saba püsti ja elame veel

Elviina"