Pepita Perhosen silmissä puutarhoista kaunein on luonto itse. Hän ei halua luonnottoman siistiä ja siloteltua pihaa vaan antaa kaikkien kukkien kasvaa – ja kunkin vähän omassa tahdissaan. Pepita on kukkaislapsi, sanan varsinaisessa merkityksessä; hänelle pihassa tärkeintä on kokeminen kaikilla aisteilla. Pepita nauttii lintujen viserryksestä, veden solinasta, perhosten väreistä ja kukkien tuoksuista. Kaikkien vuolaimmin hänen runosuonensa saa pulppuilemaan paljain jaloin ruohikolla käveleminen: voi sitä ruohonkorsien kutittelun ihanuutta! Pepita Perhosen pihakalusteet ovat vanhoja ja somasti vähän resuisia; hänelle uuden ostaminen on aina uhraus. Pepitassa asuu pieni roskisdyykkari, jolle toisten hylkäämät tavarat ovat juuri niitä kaikkein ihanimpia ja persoonallisimpia. Kun tuttavien takapihat on putsattu, hän siirtyy kirpputoreille löytöretkeilemään. Jos puutarha kuitenkin uhkaa näyttää liian kliiniseltä, hän sijoittelee vanhoja hillopurkkeja epämääräisine taimenalkuineen portaikoille ja ikkunalaudoille. Vaikka Pepita nauttii puutarhasta ja pitää sitä henkisenä kotinaan, varsinaisia pihahommia hän ei tunne omakseen. Puutarha on ennen kaikkea kokemista ja zen-henkistä olemista varten. Pihalta voi löytyä riippukeinu tai muu rentoutumisen keidas, josta luonnon elämää on hyvä seurata. Ja välillä vaikka torkahtaa, olkihattu silmillä.
Ja natuke on minus ka Helena Kasuliku piirjooni
Vaikka asuisit Helena Hyötyläisen naapurissa, et välttämättä tuntisi häntä kasvoilta. Helena nimittäin kykkii kirjaimellisesti pää puskassa säällä kuin säällä. Intohimoinen puutarhuri pysyy erossa kasvimaastaan vain muutamana pakkasviikkona – ja silloinkin hän kurkki kärsimättömästi ikkunasta, josko pian taas pääsisi pihahommin. Helena on ennen kaikkea hyötypuutarhuri. Puutarha ei ole vain silmiä, vaan myös vatsaa varten. Palkintona tinkimättömästä ahkeroinnista hän kantaa keittiöönsä runsasta satoa. Porkkanoiden juurikarvat ovat hänelle suuri ylpeydenaihe. Jos tarjoatte Helenalle pari lasia viiniä, saatte kuulla kolmen tunnin palopuheen lähiruuan merkityksestä, luomuviljelyn hyveistä ja vähän omavaraisuuteen liittyvästä kitsastelustakin. Helena saakin aivan erityistä nautintoa siitä, ettei hänen tarvitse maksaa lähikaupan merten takaa tuoduista vakuumipakatuista pavuista. Puutarhakaupassa Helena Hyötyläinen on tottumattoman myyjän painajainen. Hänellä vihertävät peukalon lisäksi muutkin sormet. Helena ei edes osaa istuttaa väärin! Niinpä Helenaa ei hevin huijata huonon taimen ostajaksi eikä hänen päätään pyöritellä epämääräisillä vinkeillä. Neuvojan on paras tietää mistä puhuu, sillä muuten Helena Hyötyläinen kääntyy nopeasti kumisaapaskannoillaan eikä kasvimaan kuningatarta kannata toista kertaa ostoksille odotella.
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar