26.11.2005 21:51 paikallista aikaa
Ensimmäinen päivä - saapuminen
Jotenkin viimeiseen asti tuntui tää matka uskomattomalta ja sitä siitä asti kun Mikolta meni se työpaikka ja minulle selvisi tulojen odotetusti suurempi väheneminen. Jos nyt ihan rehellinen olla olisin siirtänyt sen johonkin maaliskuulle ja 1 viikoiseksi. Mutta kun tämä nyt oli meille ensimmäinen yhteinen pitkä loma, niin en mitenkään kehdannut edes ehdotta moista.
Kolmeviikkoinen sukka maratoni - 7 paria koira/lampaanvilla sekoitelangasta tehtyjä sukkia tasoitti mun epäilyjä ja samalla purki stressiä.
Sopivasti kolme päivää ennen lähtöä lopetin. Siten vielä kahden viikon eväät Margukselle ja 160 korvapuustia. Pari viimeistä viikkoa jäit yöunet vähiin. Lähtöpäivälle joit viimeiset laukkujen pakkaukset ja ihan tarkkaan se aika meni, vajaa puoli tuntia jäi aikaa vaihtaa vaatteet ja lähteä.
Margus sai kunnian viedä meidät linja-autolle. Miltei viimeiseen asti Mikko koko ajan mietti - mitä tehdä - mennäkö autolla Hesaan, taika bussilla. Jos ei ota huomioon bussin myöhästymistä lähtiessä 15 (ja me odotimme kesätamineissa 0 asteisessa lämpötilassa ja tuulessa), niin matka sujui hyviin. Tosi vasta Valkeakoskella tuntui että vilu hävisi luista. Kentällä suurempia mokia ei ollut.
Melkein olisin langennut kiusaukseen ja ostanut hajuvettä, mutta selvisin. Kone oli Boening 757 ja lomalento. Paikka 13 e,f ja minä keskellä. Tuli sellainen silakka säilykkeen tunne. Välilasku oli Ahmedabadissa, tosi surkea kenttä, keskellä ei mitään. Vaikka olin varautunut ja mulla oli niskatyyny ja silmälaput, en saanut unesta kiinni. Tulevaisuudessa täytyy pyytää käytävä paikka, se on tosi surkea kun jatkuvasti täytyy häiritä toisia kun halua nousta paikalta.
Viisumi Thaimaan päässä järjestyi nopeasti ja mutkattomasti ja opas antoi jo tulomatkalla kattavan informaation. Hotelliin tulimme jo ihan pimeässä. Saimme huoneen toiseen kerrokseen ja pihanpuolelle. Allaspuolelle olisi maksanut 80 euroa lisää. No huomenna mennään siten tutkimaan mitä siellä pihalla on.
Mikko kuorsaa ja on kai minullakin
aika mennä nukkumaan.
27.11.2005 19:20 Toinen päivä
Yö oli aika rauhaton kun ei vielä osattu sitä ilmastointia laitta oikeaksi ja tietysti se meteli. Aamuyöstä sitten kun multa meni uni ja Mikko taas nukahti, niin suuriin vaivoin jaksoin kuuteen saakka lojua vuoteessa. Silloin alkoi sarastaa ja päätin mennä uimaan. Täytyy sanoa, että ei se meidän huoneen asento olekaan niin surkea, meren pauhu kuulu ja onhan tämä merenpuoleinen talo. ja päiväsaikaan se näkymäkiin ei ollut niin paha.
Hotellin allasalue taas oli upea. Meressä vesi tietysti ei ollut niin kirkas kuin Meksikossa eikä niin lämmin kuin Samuilla, mutta menettelee.
Aamiainen oli sellaista 7 + jos mittapuuna on Kenian 10 pistettä, Samui saisi 8 + ja Meksiko 7. Päivällä oltiin murolinjalla ja illalliseksi voileivät. Minä kävin useita kertoja meressä ja uima-altaalla, Mikko vielä ei uskaltanut veteen. Pikku rusketuksen tietysti saimme. Rantapäivän päätteeksi teimme pitkähkön kävelyn vesirajassa. Kuudelta käytiin silkki esittelyssä. Opas selitti miten silkkilanka kehittyy ja mainosti räätäliä. Me nyt ei heti mitään ruvettu tilamaan mutta saimme ilmaiset viskikola ryypyt. Huonosti nukuttu yö ja ryyppy tavallaan unettavat.
Huomenna on siten se Kwai retki 4:45 lähtö ja herätys neljältä. Lämmintä kastiin laitta päälle. Palataan tiistaina ilta yhdeksältä. Tarkistin tässä kamerat ja akut.
Silloin kun olin aamu-uinnilla, aurinko myös nousi. Koko päivä oli ajoittain pilvistä, mutta kostea ja lämmin. Käytiin ostamassa vettä 6 litraa -45 bathia, se on noin 1 euro.
Aamulla rantatapaamisessa oppaan kansa varattiin myös kaikki aiottavat retket. Yhteensä se tulee maksamaan noin 300 euroa kahteen pekkaan. Se on vähemmän kun mun retket yksin Meksikossa.
Mikko nukahti. Häneltä paloi jalat - unohti laittaa rasvaa jalkoihin. No nyt ne näyttää vähän kun ankan omat.
28.11.2005 17:30 Lauttahotellissa Kwai joella.
Tämä päivä alkoi 4:00 kun puhelinherätys soi. 4.45 istuimme jo bussissa. Ulkona oli pimeä ja olisi ihan unikin vielä maistunut. Aamiaispaketit saimme hotellilta mukaan ja matka menii Pattay suuntaan. Siellä oli tarkoitus vaihtaa toiseen bussiin. Taukopaikka oli taasi ihaan Bankokin toisella puolella. No siihen mennessä oli jo ihan nälkä. Bankokin lähistö oli tosi kummaa seutua. Peltipaloista kyyhätyt hökkelit. Itse kaupunkia paljon ei nähty, kun matka meni vähän sivusta ohi.
Tharua nois nimisessä paikassa lastatiin meitä junaan . Se oli puupenkinen ja pikkaisen yli 2 tuntinen matkassa oli eksoottikka riittämiin. Junassa oli paljon paikallista väkeä ja kaikenlaisia myyntinaisia. Junalla porahtimme siten siitä kuuluisasta Kwai joen sillasta yli. Kun tulimme junasta oli lounas Kwai joen kupessa ja heti sen jälkeen meidät lastatiin pitkähänta veneisiin ja matka jatkui tänne hotellille. Sähköä täällä ei ole, majat on rakennettu pontoneille. Virta joessa on aika kova. Kävimme katsomassa mon heimon kylä, siellä oli koulu ja näimme elefanteja.
Sen jälkeen oli joenlasku - ei koskenlasku. Puetiin pälle liivit ja venellä vietiin meidä noin 2 km yläjuoksulle. Sieltä päästetiin kellumaan. Niin me siis tultin kun tukit pitkin jokea alas. Oli erittäin hauska. Virta oli aika voimakas ja minä meinasin mennä ohi kun en ajoissa suuntanut laitureita kohtaan. Sain narunpätkästä kinni ja vedin itseni kaikkia voimia käyttäen lopulta laiturille. Mutta koville otti ihan totta. Jalat vieläkin tutisee.
Nyt on 20:00 illallinen ja sen jälkeen tantsuesitys. Huomenna mennään sillalle ja käydään sankarihaudoilla. Saimme tietää että sodan aikana Thai oli yhteistyössä Japanin kansa ja 150 tuh miestä kuoli rautatie rakennuksilla Bankokista Burmaan. Japanilaiset olit tosi julmia ja kiduttivat sotavankeja.
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar